2279/SL/95

Vapauttava

Sanomalehti kertoi, että eräs yliopistoprofessori oli saanut apulaisoikeuskanslerilta huomautuksen tavasta, jolla hän oli tiedottanut yliopistossa tehdystä, työnjakoa koskeneesta hallinnollisesta päätöksestä. Jutussa selvitettiin lyhyesti asian taustaa ja kerrottiin apulaisoikeuskanslerin päätöksen keskeinen sisältö. Otsikossa käytetty huomautus -sana, luettuna sen yleiskielisessä merkityksessä, vastasi päätöksen sisältöä. Artikkelista ei voinut päätyä käsitykseen, että kantelija olisi tuomittu asiassa rangaistukseen. Viranomaisen antamaa päätöstä selostettaessa ei kantelijaa tarvinnut erikseen kuulla. Kantelijaan ei myöskään kohdistettu sellaista arvostelua, että hänelle olisi syntynyt vastineoikeus. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUN TAUSTAKantelija valittiin kliinisen kemian professoriksi 1.2.1993 alkaneeksi viisivuotiskaudeksi. Samalla hän toimi Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa sivutoimisella ylilääkärinä. Sairaalan laboratorion tulosyksikön johtajan ja kantelijan välille syntyi kiistaa tehtävien jaosta ja toimenkuvasta. Asiaa käsiteltiin ylilääkäritoimikunnassa ja kuntayhtymän hallituksessa. Kantelija lähetti tämän jälkeen työtovereilleen kirjeen, jossa hän muun ohessa totesi oman toimenkuvansa pysyneen voimassa. Kirjeen liitteeksi kantelija oli kopioinut ylilääkäritoimikunnan päätöksen alun ja osan hallituksen ensimmäisen käsittelyn päätöskirjauksesta. Toinen kiistan osapuolista, laboratorion tulosyksikön johtaja, kanteli oikeuskanslerille katsoen, että kantelija oli liitettä kootessaan syyllistynyt asiakirjan väärentämiseen. Kantelija kiisti väitteen ja pyysi puolestaan oikeuskansleria selvittämään laboratorion tulosyksikön johtajan menettelyn asianmukaisuuden.Kaleva julkaisi 11.8.1994 artikkelit ”Pirkko Vihkon valitus huonoista työolosuhteista aiheeton”, 2.12.1994 ”Vs. ylilääkärin asia poliisitutkintaan ja syyteharkintaan” sekä 21.6.1995 artikkelin ”Pirkko Vihko sai huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta”. Kahden ensiksi mainitun artikkelin ilmestymisestä oli kantelun saapuessa neuvostoon kulunut selvästi yli kuusi kuukautta.KANTELUKantelija katsoo, että lehti käsitteli vireillä ollutta kanteluasiaa vain kiistan toisen osapuolen näkökulmasta ja laiminlöi kantelijan kuulemisen. Kolmas artikkeli ”P.V. sai huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta” synnytti kantelijan mukaan lisäksi kuvan, jonka mukaan kantelija olisi tuomittu asiassa rangaistukseen. Mielikuva syntyi itsenäisesti käytetystä ”huomautus”-sanasta. Artikkelissa viitattiin harhaanjohtavasti väärennösrikokseen ja sen seuraamukseen, vaikka kyse oli syyttämättäjättämistä koskeneesta päätöksestä. Apulaisoikeuskansleri katsoi päätöksessään, että myös tulosjohtajan toimintaa voitiin arvostella. Lehti ei julkaissut kantelijan oikaisua ja vastinetta, jossa em. seikkoihin kiinnitettiin huomiota.Lehti on kantelijan kohdalla poikennut tavanomaisesta käytännöstään. Muiden henkilöiden osalta lehti joko pidättäytyi nimen julkaisemisesta tai kuulee asianosaista.LEHDEN VASTAUSKalevan päätoimittaja Teuvo Mällinen toteaa vastauksessaan 21.6.1995 julkaistun artikkelin osalta, että lehti ei millään tavoin väittänyt, että kantelija olisi saanut rangaistuksen. Otsikossa ja tekstissä käytettiin päätöksestä lainattua huomautus-sanaa. Muiltakin osin uutinen referoi päätöstä tarkasti. Kantelijan toimittamaa vastinetta ei julkaistu, koska se vain toisti lehdessä jo kerrotun. Vastineen ydin oli sama sitaatti, johon lehden uutinen päättyi.Kantelijaa kuultiin prosessin alkuvaiheessa, 17.3.1994. Kantelijan yhteiskunnallinen asema merkitsee sitä, että hänellä on tavallista kansalaista suppeampi yksityisyyden suoja.Jatkokirjeenvaihdossa kantelija kommentoi lehden vastausta.RATKAISUNeuvosto ei sääntöjensä perusteella ota ilman erityistä syytä käsiteltäväkseen asiaa, jonka julkaisemisesta on kantelun saapuessa kulunut enemmän kuin kuusi kuukautta. Tämän vuoksi neuvosto ei ole tutkinut kantelua siltä osin kuin se kohdistuu lehtikirjoituksiin 11.8.1994 ja 2.12.1994.Kalevan 21.6.1995 julkaiseman artikkelin otsikossa todettiin, että kantelija oli saanut apulaisoikeuskanslerilta huomautuksen. Jutussa selvitettiin lyhyesti asian taustaa ja lainattiin apulaisoikeuskanslerin päätöstä. ’Päätöksen keskeiset seikat ilmenivät jutusta, kuten se, että apulaisoikeuskansleri oli katsonut aiheelliseksi, syytettä nostamatta, huomauttaa kantelijalle tämän menettelyn virheellisyydestä. otsikossa käytetty huomautus -sana, luettuna sen yleiskielen mukaisessa merkityksessä, vastasi näin ollen päätöksen sisältöä. Neuvoston mielestä artikkelista ei muutenkaan voinut päätyä käsitykseen, että kantelija olisi tuomittua asiassa rangaistukseen. Artikkeli oli sävyltään asiallinen. Neuvosto toteaa vielä, että kantelijan nimen julkaiseminen oli asiasta uutisoitaessa hyväksyttävää, kiistan luonne ja kantelijan asema huomioon ottaen. Kun lehti selosti viranomaisen antamaa päätöstä, ei kantelijaa tarvinnut erikseen kuulla.Neuvosto katsoo näin ollen, että artikkelissa ei ollut oikaisua vaatineita asiavirheitä. Artikkelissa ei myöskään kohdistettu kantelijaan sellaista arvostelua, että hänelle olisi sen johdosta syntynyt vastineoikeus. Lehti saattoi näin ollen vapaasti päättää, julkaiseeko se kantelijan lähettäjän kirjoituksen vai ei.Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto katsoo, että Kaleva ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.