KANTELUHufvudstadsbladet julkaisi 15.7.1995 kahdesta murhapoltosta epäillyn, vangittuna olleen henkilön nimen ja kuvan. Artikkelissa kerrottiin lisäksi, että epäilty, toimittaja ammatiltaan, oli lehden saamien tietojen mukaan erotettu Ylestä edellisellä viikolla. Syyksi mainittiin se, että hän oli jäänyt kiinni varkauksista työpaikallaan. Lehti kertoi edelleen, 10.8.1995, että kyseinen henkilö oli sytyttänyt tuleen Mechelininkadulla sijainneen asuinhuoneiston ullakon ja että toisen palon, josta häntä syytetään, hän sytytti Fleminginkadulla. Lehden 11.8. julkaisema kirjoitus noudatti kantelijan mukaan samoja linjoja kuin kaksi aiempaakin kirjoitusta.Kantelija toteaa, että epäiltynä ollut toimittaja oli henkilönä hyvin kiistanalainen, ja että yhdellä ja toisella saattoi olla halua vahingoittaa häntä. Tämän vuoksi lehden olisi tullut suhtautua erittäin kriittisesti väitteisiin, jotka koskivat näitä rikoksia ja epäillyn osuutta. Maininta työpaikalla tapahtuneista varkauksista oli liian ehdoton, kyse oli epäilyistä. Asiassa ei ole tehty rikosilmoitusta. Artikkelissa 15.7. väitettiin myös, että epäilty oli poliisikuulustelussa myöntänyt kaksi murhapolttoa. Myöhemmässä vaiheessa ilmeni, että epäilty myönsi selvästi vain yhden tulipalon sytyttämisen. Teon myöntäminen ei sekään merkitse, että syyllisyyskysymys olisi sillä ratkaistu. Lehti ennakoi edelleen syyllisyyskysymyksen ratkaisua puhumalla 10.8. artikkelissaan epäillyn sytyttämistä kahdesta palosta. Epäilty oli kyllä jossain määrin julkisuuden henkilö, mutta ei mikään vallankäyttäjä. Nimen julkaisemista ei näin ollen voi perustella tekijän asemalla. Vangitsemisoikeudenkäyntikin tapahtui suljetuin ovin. Nimen julkistamista ei voida puolustaa myöskään sillä, että syyttömät olisivat muuten joutuneet epäilyksenalaisiksi: annetut tiedot olivat muutenkin rajaavia. Teon vakavuutta on vaikea arvioida. Tuomioistuimen arviointi on siinä ratkaiseva, ei lakikirjassa oleva rangaistusasteikko. Tässä tapauksessa on myös mahdollista, että epäilty vapautuu, mielentilansa perusteella, rikosoikeudellisesta vastuusta.LEHDEN VASTAUSHufvudstadsbladetin päätoimittaja Rafael Paro toteaa, että keväällä ja kesällä -95 syttyi Helsingin keskustassa useita ullakkopaloja, joita poliisi epäili tahallaan sytytetyiksi. Viranomaiset pyysivät yleisövihjeitä saadakseen mahdollisen pyromaanin kiinni.Pienessä journalistipiirissä tiedettiin tuolloin, että kyseinen toimittaja oli valmistelemassa televisiosarjaa, jossa käsiteltäisiin tuhopolttoa. Toimittaja on ruotsinkielisellä puolella hyvin tunnettu radio- ja tv-esiintyjä ja hänen ohjelmilleen on vuosien ajan annettu paljon palstatilaa.Kun lehti sai tietoonsa, että kyseinen toimittaja oli vangittu epäiltynä murhapoltosta ja että hän oli myöntänyt sytyttäneensä palon, piti lehti nimen julkaisemista perusteltuna. Muissa lehdissä oli jo tuolloin kerrottu, että epäilty oli ”27-vuotias suomenruotsalainen radiohahmo, jonka juuret ovat Vaasassa”. Vain hyvin harvoilla henkilöillä on samanlainen tausta ja heidän suojaamisensa oli toinen peruste nimen julkaisemiselle. Syyttömien suojaamista puolsi myös syytteen vakavuus ja se monimutkainen ja poikkeuksellinen tausta, mikä tapahtumilla oli. Lisäksi yleinen oikeusturvallisuus edellyttää julkisuutta, kun kyseessä on murhapolton kaltainen vakava rikos.RATKAISUNimen julkaiseminen rikosasiassa on perusteltua vain, milloin huomattava yleinen etu sitä vaatii. Nimen julkaisemista on harkittava jokaisessa tapauksessa erikseen. Harkinnassa on vastakkain asetettava se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle ja hänen lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, joka nimen julkaisemisella on. Harkinnassa on kiinnitettävä huomiota niin teon laatuun, tekijän asemaan kuin julkaisemisajankohtaankin.Neuvosto toteaa, että radiotoimittajaa epäiltiin erittäin vakavista teoista, tuhopoltoista, jotka olivat herättäneet laajaa julkista huomiota. Epäilty oli toimittajan työnsä vuoksi myös jossain määrin julkisuuden henkilö. Nämä seikat puolsivat hänen nimensä julkaisemisen hyväksyttävyyttä. Sen sijaan neuvosto ei pidä kovinkaan suurena riskinä sitä, että epäilyt olisivat kohdistuneet sivullisiin henkilöihin.Hyvä journalistinen tapa edellyttää kuitenkin vielä, että lasten ja nuorten tai psyykkisesti häiriytyneiden rikoksentekijöiden nimiä ei paljasteta. Rikoksista epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden mielentilasta ei ole useinkaan tarkkaa tietoa silloin, kun nimen julkaisemista joudutaan ensi kertoja harkitsemaan. Kuitenkin, mitä enemmän on viitteitä siitä, että tekijä on esimerkiksi psyykkisesti häiriintynyt, sitä enemmän on syitä odottaa ja seurata asian kehitystä.Hufvudstadsbladet kertoi epäillyn nimen jo 10.8. eli poliisitutkintavaiheessa. Samassa artikkelissa asiaa tutkinut poliisi esitti arvionaan, että epäillyn psyykkiset ongelmat olivat osaltaan vaikuttaneet tapahtumiin. Kun vielä otetaan huomioon tekojen laatu, oli lehti neuvoston mielestä saanut asian käsittelyvaiheeseen nähden riittävästi signaaleja siitä, että epäilty saattaa olla psyykkisesti sairas eikä hänen nimeään pitäisi ainakaan tuossa vaiheessa julkaista. Neuvosto katsoo myös, että lehti otti artikkelissaan 10.8. kantaa syyllisyyskysymykseen. Epäilty oli tosin poliisikuulustelussa myöntänyt sytyttäneensä kaksi paloa, mutta kiisti niistä toisen oikeudenkäynnin alettua. Tämän uutisointinsa lehti kuitenkin oikaisi seuraavana päivänä, kertomalla selkeästi syytetyn nyt kiistävän toisen palon sytyttämisen.Edellä olevilla perusteilla neuvosto antaa Hufvudstadsbladetille huomautuksen rikoksista epäillyn henkilön nimen ja kuvan julkaisemisesta tilanteessa, jossa oli hyvä journalistinen tapa olisi edellyttänyt niiden julkaisematta jättämistä.
Menu