2186/SL/95

Vapauttava

Sanomalehti kertoi kolmessa samalle aukeamalle sijoitetussa artikkelissaan, kuinka erään ulkomaalaisperheen karkotus oli toimeenpantu. Yhden artikkelin otsikko "I bästa Gestapo-stil" kertoi niistä voimakkaista tunteista, joita karkotus ja viranomaisten toimintatavat olivat synnyttäneet. Otsikosta ilmeni välittömästi, että kyseessä oli sitaatti. Kun otsikkoa ei voitu myöskään lukea kirjaimellisesti, ei se kärjekkyydestään huolimatta rikkonut hyvää journalistista tapaa. Osapuolten näkemykset ja tapahtumien kulku ilmenivät artikkelikokonaisuudesta selvästi. Näin ollen neuvostolla ei ollut myöskään huomauttamista tapaan, jolla tilannekuva perheen ulko-ovella seisovista poliisimiehistä oli sijoitettu ko. otsikon yhteyteen.

KANTELUVasabladetissa kerrottiin 21.2.1995 Ninovin perheen karkotuksesta. Yhden artikkelin otsikkona oli ”I bästa Gestapo-stil”. Kantelija huomauttaa, että vaikka otsikossa oli käytetty lainausmerkkejä, oli sen tavoitteena antaa tapahtumista tietty kuva. Otsikkoon liittyi myös kuva poliiseista, joten yhteys kävi ilmeiseksi: Poliisi on käyttäytynyt kuin Gestapo.Itse artikkelissa kerrottiin, että kyseessä oli lainaus pakolaisperheen asiamiehen esittämästä mielipiteestä ja että se kohdistui kaikkiin karkotusasiaa hoitaneisiin virkamiehiin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt muuttamaan otsikon luomaa ensivaikutelmaa.Väite, jonka mukaan virkatoimia hoidetaan Gestapo-tyylillä, oli syvästi loukkaava. Poliisin tehtävänä oli panna täytäntöön lainvoiman saanut päätös. Vastuu on viimekädessä lainsäätäjän. Mahdolliset menettelyvirheet tulisi ensin osoittaa. Missään tapauksessa poliisi ei toiminut tavalla, joka vastaisi Kolmannen valtakunnan salaisen poliisin työtapoja. Otsikon tarkoituksena olikin luoda poliisin toiminnasta loukkaava ja yksipuolinen mielikuva.LEHDEN VASTAUSVasabladetin päätoimittaja Dennis Rundt toteaa, että lehti kertoi Ninovin perheen karkotuksesta ja sen herättämistä reaktioista kolmessa eri artikkelissa. Pääartikkelin otsikkona oli ”Familjen Ninov kördes iväg under dramatiska former”. Siinä selvitettiin tapahtumien kulku. Toinen artikkeli sisälsi eri tahojen kommentteja, ja sen otsikkona oli ”I bästa gestapo-stil”. Artikkelin yhteydessä oli valokuva neljän poliisimiehen ryhmästä, jotka olivat mukana karkotusta täytäntöönpanemassa. Kolmannessa artikkelissa haastateltiin sisäministeriön ylitarkastajaa, joka kertoi, että karkotuksen täytäntöönpanosta ei välttämättä tarvitse kertoa asianosaisille etukäteen.Journalistisesti loogista oli, että lehti kertoi ensin tapahtumatiedot sekä toisti tapahtumasta esitetyt kommentit ja sijoitti sitten tapahtuman muodolliseen yhteyteensä. Lukijalla oli tällöin mahdollisuus omien johtopäätöstensä tekemiseen. Otsikossa olleen sitaatin ”I bästa Gestapo-stil” lausujan henkilöllisyys ilmeni heti kyseisen artikkelin alussa. Lehden tarkoitus ei ollut loukata ketään, vaan kuvata eri henkilöiden näkemyksiä. Terävin kommentti sijoitettiin journalistisessa uutisessa näkyvälle paikalle.RATKAISUVasabladet käsitteli Ninovin perheen karkotuksesta kolmessa artikkelissa. Neuvosto toteaa, että yhden artikkelin otsikkoa ”I bästa Gestapo-stil” voidaan pitää poikkeuksellisen kärjekkäänä. Se kertoi osaltaan niistä voimakkaista tunteista, joita Ninovin perheen karkotus ja viranomaisten toimintatavat olivat perheen tukijoiden keskuudessa synnyttäneet. Otsikosta ilmeni välittömästi, että kyseessä oli sitaatti. Heti artikkelin alussa kerrottiin, että kyse oli Ninovin perheen asiamiehen esittämästä kommentista, joka kohdistui lähinnä sisäministeriön tapoihin hoitaa karkotusasioita. Otsikkoa ei voida myöskään lukea kirjaimellisesti. Se oli vertauskuvallinen luonnehdinta viranomaisten menettelystä, ja sisälsi syytöksen karkeista ja inhimilliselle hädälle välinpitämättömistä menettelytavoista. Kun otsikon sisältämä arvostelu kohdistui tapaan, jolla viranomaiskoneisto hoitaa sille määrättyjä tehtäviä, ei se kärjekkyydestään huolimatta rikkonut hyvän journalistisen tavan asettamia rajoja.Kolmen artikkelin kokonaisuus kertoi lukijalle selvästi tapahtumista ja eri osapuolten rooleista ja näkemyksistä. Sen vuoksi neuvostolla ei ole huomauttamista tapaan, jolla tilannekuva Ninovin perheen ulko-ovella seisovista poliisimiehistä oli sijoitettu kokonaisuuteen. Edellä mainituilla perusteilla neuvosto katsoo, että Vasabladet ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.