2160/SL/95

Vapauttava

Sanomalehti selosti oikeudenkäyntiä, jossa erästä liikemiestä syytettiin taloudellisista rikoksista. Lehti kertoi myös, että kaksi paikallisen pankin toimihenkilöä sai samassa yhteydessä syytteen kotirauhan rikkomisesta ja toinen heistä pankkisalaisuuden rikkomisesta. Syytteen alaiset teot liittyivät heidän työtehtäviinsä. Lehden selostus oli sävyltään asiallinen. Nimien julkaiseminen ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.

KANTELUKeskisuomalainen julkaisi 13.1.1995 oikeudenkäyntiselostuksen, jossa kerrottiin paikallista liikemiestä vastaan vireille olleesta rikosasiasta. Artikkelin mukaan liikemies oli omin luvin hakenut pankilla panttina olleen BMW-merkkisen henkilöautonsa ja myynyt sen edelleen. Nimeltä mainitut kantelijat, joista toinen toimii pankinjohtajana, toinen pankin lakimiehenä, olivat tämän jälkeen käyneet kaksi kertaa liikemiehen kotona. Artikkelin mukaan heidän tavoitteenaan oli ilmeisesti varmistaa, että auto pysyi liikemiehen tallissa. Artikkelissa kerrottiin edelleen, että liikemies oli ollut molemmilla kerroilla päihtyneenä ja että jälkimmäinen vierailu oli päättynyt käsirysyyn, jossa liikemies oli käyttänyt pistoolia lyömäaseena. Tapahtumat johtivat siihen, että kantelijat saivat syytteen kotirauhan rikkomisesta sekä toinen heistä kaksi syytettä pankkisalaisuuden rikkomisesta.Kantelijat toteavat olevansa pankin keskijohtoon kuuluvia toimihenkilöitä. Syytteet koskivat asianomistajarikoksia, ja syytteiden tueksi ei ollut näyttöä, vain asianomistajan ja syytettyjen ristiriitaiset kertomukset. Tästä huolimatta nimet julkaistiin ennen tuomion julistamista. Nimien julkistaminen on omiaan aiheuttamaan kantelijoille erityistä haittaa, koska pankkitoiminta perustuu luottamukseen ja hyvään maineeseen. Nimien kertomisella ei ollut mitään julkista hyötyä, vaan kyse oli sensaationhaluisesta lukijoiden uteliaisuuden tyydyttämisestä.Jutussa ollut maininta käsirysystä loi vaikutelman siitä, että kantelijat olisivat ryhtyneet tappelemaan vastapuolen kanssa. Vastapuoli on kuitenkin myöntänyt oikeudessa, että hänellä oli ollut tarkoitus käydä kiinni toiseen kantelijoista eikä ole kiistänyt, että tämä oli vain vastaanottavana puolena asiassa.LEHDEN VASTAUSKeskisuomalaisen varapäätoimittaja Risto Pynnönen toteaa, että oikeusjuttujen systemaattinen seuranta lehdessä tukee ihmisten oikeuskuvan ja -tajun muodostumista. Lukijoiden on saatava oikeusjutusta riittävästi tietoja voidakseen hahmottaa kokonaisuuden.Artikkeli kertoi maakunnallisen myymäläketjun konkurssiin liittyneistä tapahtumista. Syytettynä ollut liikemies oli kiistatta julkisuuden henkilö ja myös hänen autonsa oli statusvälineenä ollut huomattavan yleisen mielenkiinnon kohteena. Lehti selvitti, mitä asiakirjojen perusteella asiassa oli tapahtunut, ja mistä syyttäjä ketäkin syytti. Lehden toimittajan tehtävänä ei ole oikeudellinen harkinta, vaikka kantelijat näyttivät sitä odottavan viitatessaan syytteen heikkouteen. Uutisointi ei voi myöskään jäädä odottamaan ylemmän oikeusasteen lopullista ratkaisua.Silloin kun syyttäjä syyttää pankin toimihenkilöitä, on kyseessä merkittävä yhteiskunnallinen asia ja suuren pankin ja sen toimihenkilöiden maine. Lehti ei näistä kertoessaan leiki vakavilla asioilla. On kaikkien osapuolten etu, että asiat tulevat ajallaan ja asiallisesti julkisuuteen.RATKAISUKun harkitaan nimen julkistamista rikosuutisessa, on vastakkain asetettava se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, joka nimen julkaisemisella on.Keskisuomalaisen artikkelin otsikko ja alkuosa kertoivat syytteistä, jotka kohdistuivat oikeudenkäynnissä pääsyytettynä olleeseen liikemieheen. Tämän jälkeen lehti selosti kantelijoiden osuuden tapahtumien kulussa, ja heihin nyt kohdistetut syytteet.Neuvosto totesi, että kantelijoihin kohdistetut syytteet koskivat tekoja, jotka liittyivät heidän työtehtäviinsä. Pankkitoimintaan kohdistuva erityinen luottamuksen vaatimus puolsi kantelijoiden nimien julkaisemista. Lehden selostus oli sävyltään asiallinen. Näiden seikkojen perustellaa neuvosto katsoi, että kantelijoiden nimien julkaiseminen oikeudenkäyntiselostuksessa ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.