2159/SL/95

Vapauttava

Sanomalehti uutisoi kahden vuoden kilpailukiellosta, jonka keilaseura oli antanut keilailijapariskunnalle. Pariskunnan nimien julkaiseminen ei rikkonut hyvää journalistista tapaa. Päätöksestä kertominen ei myöskään edellyttänyt sitä, että pariskuntaa olisi samassa yhteydessä kuultu. Uutisessa oli virhe, mutta kun lehti oikaisi sen näyttävästi seuraavana päivänä, ei neuvosto ryhtynyt asiassa enempiin toimiin.

KANTELU

Sanomalehti Karjalaisessa julkaistiin 9.1.1995 artikkeli ”Joensuulaiskeilaajille kahden vuoden rangaistus pöytäkirjan väärentämisestä”. Kantelijoiden mukaan artikkeli oli sensaationhakuinen ja sisälsi useita asiavirheitä.

Kantelijat olivat osallistuneet keilakisaan, jossa vaimo oli pitänyt miehensä heitoista pöytäkirjaa. Asiassa on kyse sääntötulkinnasta: saako valmiiden heittosarjojen välissä ottaa toisen pallon ja heittää ns. kokeiluheiton. Vaimon pitämä pöytäkirja vastasi muuten täysin varjopöytäkirjaa – ainoastaan tämän aloitusheiton osalta on erimielisyyttä. Lehti antoi kuitenkin ymmärtää, että pöytäkirjassa oli useita virheitä. Lehti ei toisaalta kertonut, että kyseessä oli epävirallinen kilpailu.

Karjalaisen otsikossa käytettiin leimaavaa väärennös -sanaa, vaikka asiaa on käsitelty Keilailuliitossa sääntörikkomuksena. Lehti uutisoi asiasta, vaikka Suomen Keilailuliitto ei ollut vielä käsitellyt asiaa. Lehti ei ottanut kantelijoihin yhteyttä eikä tarkistanut muutenkaan asiatietoja. Lisäksi lehti kirjasi haastattelemiensa henkilöiden lukuun kommentteja, joita nämä eivät olleet esittäneet. Paikallisen keilailuliiton sihteeri vahvisti myöhemmin kirjallisesti, että lehti on pannut hänen suuhunsa sellaista, mitä hän ei ole lausunut. Hän ei ollut esimerkiksi verrannut tapahtunutta dopingin käyttöön, joten tämä ja vastaavat väitteet jäävät toimittajan vastuulle.

Kantelijat toteavat, että artikkelista aiheutui heille ja heidän lapselleen kärsimystä ja merkittävää haittaa, varsinkin väärennös -syytteen ja nimien julkaisemisen vuoksi.

Kantelun liitteenä oli artikkelissa haastatellun henkilön kirje Suomen Keilailuliitolla. Kirjoittaja kiistää siinä, että hän olisi esittänyt haastattelussaan olleita rinnastuksia ja katsoo artikkelin olleen vääristelevä.

LEHDEN VASTAUS

Karjalaisen päätoimittaja Pekka Sitari toteaa, että asiaa käsiteltiin lehdessä kolmeen otteeseen, tammikuun 9.,10. ja 18. päivinä. Ensimmäisessä uutisessa kerrottiin kantelijoille langetetusta kilpailukiellosta ja mainittiin, että asia menee vielä Suomen Keilailuliiton hallitukseen. Urheilujutuissa on tavanomaista, että nimet julkaistaan myös rangaistusten yhteydessä. Nimien julkaiseminen tapahtui tässäkin asiassa tavanomaiseen tapaan. Urheilujournalismissa käytetään kansanomaista terminologiaa. Väärennös kuvasi tapahtunutta. Sen rinnastaminen haastattelulausunnossa dopingiin oli sikäli perusteltua, että tuloksen mittaaminen ja kirjaaminen perustuivat kilpailijan omaan rehellisyyteen.

Ensimmäisessä uutisessa oli asiavirhe, joka oikaistiin seuraavan päivän lehdessä. Siinä myös kantelijat saivat vastinemahdollisuuden ja he muokkasivatkin kahteen kertaan 10. päivän uutista. Lehti seurasi asiaa ja julkaisi myös Suomen Keilailuliiton ratkaisun. Päätoimittaja toteaa vielä tulleensa asiaa selvitettyään siihen tulokseen, että keilailuorganisaation edustajat ovat antaneet toisaalta kantelijoille, toisaalta lehdelle lausuntoja, jotka etenkin tapahtumien ollessa kuumimmillaan on voitu käsittää toisistaan poikkeaviksi. Päätoimittaja katsoo lehden käsitelleen tätä ikävää tapausta hyvien journalististen periaatteiden mukaisesti.

RATKAISU

Kilpaurheilun luonteesta johtuu, että sääntörikkomuksista kertominen on tiedotusvälineissä tavanomaista. Tässä tapauksessa Karjalainen kertoi kantelijoille määrätystä kilpailukiellosta siinä vaiheessa, kun paikallinen järjestö oli tehnyt päätöksen asiasta. Kantelijoiden nimien julkaiseminen ei neuvoston mielestä rikkonut hyvää journalistista tapaa. Tässä vaiheessa asiasta kertominen ei myöskään edellyttänyt sitä, että kantelijoita olisi samassa yhteydessä kuultu. Kantelijoiden menettelyä luonnehdittiin väärentämiseksi. Sanaa ei kuitenkaan käytetty rikosoikeudellisena terminä, vaan synonyyminä merkintävirheelle. Artikkeliin sisältyi haastattelulausuma, jossa puolestaan luonnehdittiin kilpailupöytäkirjan manipulointia tekotyyppinä. Sitä pidettiin raskauttavampana kuin esimerkiksi alkoholin, dopingin tai talkin käyttöä. Se, olivatko nämä rinnastukset todella haastateltavan käyttämiä, jää asiakirjojen perusteella epäselväksi. Neuvosto ei ole lähtenyt tarkemmin selvittämään osapuolten ristiriitaisia näkemyksiä, vaan on arvioinut kyseisten rinnastusten julkaisemisen hyväksyttävyyttä sellaisenaan.

Artikkelista ilmeni selvästi, että rinnastuksissa oli kyse arvoarvostelmista. Tietty tekotyyppi, kilpailupöytäkirjan manipulointi, suhteutettiin muihin urheilussa esillä olleisiin rikkeisiin ja siitä esitettiin arvio. Neuvoston mielestä tällaisen arvion julkaiseminen ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Artikkelissa väitettiin kiistanalaisen heiton tapahtuneen sarjan keskellä, eikä alussa. Tämä virheellinen tieto lisäsi sitä haittaa, joka nimen julkaisemisesta kantelijoille aiheutui. Neuvosto korostaa asiatietojen tarkistamisen merkitystä tällaisissa yhteyksissä. Nyt lehti korjasi artikkelissa olleen virheellisen tiedon seuraavan päivän numerossaan. Oikaisu toteutettiin selkeästi, ja keskeinen tieto oli nostettu jo otsikkoon. Kantelijoiden näkemys tapahtumista kerrottiin.

Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto ei ryhdy kantelun johdosta enempiin toimiin.