2154/PL/94

Vapauttava

Paikallislehti seurasi nimeltä mainitun, taposta yhdeksäksi vuodeksi vankilaan tuomitun vangin karkumatkaa. Uutisoinnin sävy oli asiallinen eikä siinä ollut asiaan vaikuttavia virheitä. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUKantelijoiden poika oli vankilassa kärsimässä taposta saamaansa tuomiota. Pojan karattua vankilasta julkaisi Kaakkoisseutu 3. kesäkuuta ja 25. marraskuuta 1994 välisenä aikana kaikkiaan kuusi asiaa käsitellyttä uutista tai artikkelia. Ensiuutisissa lehti julkisti tiedon karkaamisesta ja liitti sitten kantelijoiden pojan Punkaharjulla tapahtuneeseen pankkiryöstöön. Heinäkuun 15. päivänä lehti kertoi, että karkuri oli saatu kiinni, ja marraskuun 25. päivänä, että hänet oli tuomittu pankkiryöstöstä yli viiden vuoden vankeusrangaistukseen. Lehti julkaisi edelleen, joulukuun 2. päivänä, kahden lukijan kirjoituksen, jossa paheksuttiin lehden tapaa kertoa tästä asiasta.Kantelijat toteavat, että heidän poikansa ei ole asunut paikkakunnalla enää moneen vuoteen. Lehden uutisointi oli omaisten kannalta ajattelematonta. Pienellä paikkakunnalla lähes kaikki tiesivät, kenestä oli kysymys. Lehti paisutteli asioita ja epäilyjä ja julkaisi useamman kerran luettelon rikoksista, joista osaa ei ole edes kiistatta selvitetty. Kaikissa uutisissa annettiin se väärä kuva, että kantelijoiden poika olisi toiminut yksin. Samasta taposta tuomittu toinen osapuoli jätetään kokonaan mainitsematta, vaikka asia on vielä hovioikeudessa kesken ja tämä toinen osapuoli on tunnustanut tehneensä tapon. Kesä- heinäkuussa julkaistujen artikkelien osalta kantelijat toteavat, että heidän poikansa ei ole varastanut kaikkia mainittuja autoja, ja että ainakin toinen pankkiryöstöistä on yhä kiistanalainen. Erityisesti 22. päivänä kesäkuuta julkaistu juttu aiheutti paljon huhuja ja pelkoja, kun siinä mainittiin pankkiryöstön pakoauton löytyneen yhdestä kunnan alueella sijainneesta kylästä. Lehti palasi tapahtumiin vielä marraskuussa. Vasta tuolloin todettiin, että tappotuomio on vielä kiistanalainen. Yhä edelleen annettiin kuva, jonka mukaan kantelijoiden poika olisi toiminut yksin.Lehden uutisointi tuotti kantelijoille suurta häpeää ja katkeruutta. Kantelijat toteavat olevansa aivan tavallisia ihmisiä, joten heidän yksityisyyden suojansa pitäisi olla täydellinen. Yksityisyytensä suojaamiseksi he eivät voineet lähettää lehteen myöskään vastinetta. Kantelijat toivovat, että asiaa käsiteltäessä otetaan huomioon, että kyse on pienestä paikkakunnasta.LEHDEN VASTAUSKaakkoisseudun päätoimittaja Auli Hackman toteaa, että lehden artikkelit julkaistiin, koska vankikarkuri liikkui paikkakunnalla. Kolme ensimmäistä artikkelia perustui poliisin antamiin tietoihin. Poliisi toivoi lehden tiedottavan vankikarkurin liikkeistä. Heinäkuun 15. ja marraskuun 25. päivän jutut julkaistiin johdonmukaisuuden vuoksi. Lehden toimitus on pahoillaan artikkelien aiheuttamasta mielipahasta, mutta uutisointia harkittaessa päädyttiin kuitenkin kertomaan asiasta mahdollisimman realistisesti.RATKAISUKaakkoisseudun uutisissa 3. ja 7. kesäkuuta kerrottiin lyhyesti nimeltä mainitun, taposta yhdeksäksi vuodeksi vankilaan tuomitun vangin karanneen. Viikkoa myöhemmin julkaistussa uutisessa kerrottiin lisäksi, että hänen epäiltiin karkumatkansa aikana syyllistyneen pankkiryöstöön. Lehden 22. kesäkuuta julkaisemassa uutisessa selviteltiin pankkiryöstön tutkimuksia, muun muassa tiettyjen varastettujen autojen kytkeytymistä tapahtumiin. Yksi autoista oli löytynyt lehden ilmestymisalueella. Heinäkuun 15. päivänä lehti uutisoi vankikarkurin kiinnijoutumisesta. Uutisessa kerrottiin, että kiinnioton yhteydessä oli löytynyt myös keväällä varastettuja autoja. Marraskuun 11. päivänä lehti kertoi kyseisen henkilön saamasta, yli viiden vuoden vankeustuomiosta.Neuvosto toteaa, että nimen julkaiseminen rikosuutisessa on perusteltua vain, milloin huomattava yleinen etu sitä vaatii. Nimen julkaisemista harkittaessa on vastakkain asetettava se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, mikä nimen julkistamisella on. Nyt kyseessä ollut henkilö oli tuomittu alioikeudessa vakavista rikoksista. Poliisi luonnehti häntä vaaralliseksi ja toivoi saavansa yleisövihjeitä hänen liikkeistään. Nämä seikat huomioon ottaen ei vankikarkurin nimen julkaiseminen rikkonut neuvoston mielestä hyvää journalistista tapaa. Sävy, jolla lehti selosti vankikarkurin pakoa, oli neuvoston mielestä asiallinen. Uutisoinnin pääpaino oli yleisövihjeiden saamisessa ja käynnissä olleen poliisitutkinnan seuraamisessa. Neuvoston mielestä lehden uutisoinnista ei myöskään saanut käsitystä, että vankikarkuria olisi syytetty artikkeleissa mainituista autovarkauksista. Neuvosto katsoo edelleen, että lehden marraskuussa 1994 julkaisema uutinen vankikarkurin saamasta tuomiosta oli tavanomainen selostus oikeuden päätöksestä. Tässä yhteydessä lehti kertoi myös, että aiemmasta päätöksestä oli valitettu hovioikeuteen.Neuvoston mielestä Kaakkoisseudun uutisointi ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.