KANTELU
Kokkola-lehdessä julkaistiin 16.11.1994 kolumni, jossa kerrottiin, että kantelija oli ollut vuonna 1973 Suomen Kuvalehdessä toimittajana. Kantelijan juttusarjan väitettiin loppuneen siihen, että lehden toimituskunta oli saanut mittansa täyteen kantelijan huijausta lähentelevistä menetelmistä. Kolumnin mukaan kantelija ei olisi itse laatinut juttujaan, vaan toimitus oli joutunut tekemään jutut nauhoilta, joissa kantelija jutteli ”haastateltaviensa” kanssa. Kolumnissa todettiin, että kantelija korjasi kunnian jutuista, joissa ratkaisevan työn oli aina tehnyt joku muu.
Kantelija pitää kolumnissa esitettyjä väitteitä loukkaavina ja perättöminä. Lehti ei pyynnöstä huolimatta suostunut niitä kuitenkaan oikaisemaan eikä myöskään tarkistanut huhujen todenpitävyyttä Suomen Kuvalehden toimittajilta, vaan esitti tietolähteekseen ainoastaan Tampereen Yliopiston tiedotusopin professorin Pertti Hemanuksen luennot. Kaikki ne Suomen Kuvalehden toimittajat, joihin kantelija on nyt ollut yhteydessä, ilmoittavat, että he eivät ole kirjoittaneet kantelijan nimellä julkaistuja juttuja ja että jutut tulivat valmiina toimitukseen.
Kantelija toteaa tehneensä 35 vuotta haastatteluja ja ohjelmia. Kaikessa työssään hän on tuonut esille ne henkilöt ja tietolähteet, joita hän on tietoja hankkiessaan käyttänyt. Väite ”huijausta lähentelevistä menetelmistä” on oikeudellisesti raskas syytös. Kantelija kysyy, miksi tällainen väite nyt esitetään ja onko hyvän journalistisen tavan mukaista, uskoa kritiikittömästi jonkin ”tason henkilöön”, vaikka kyseessä on kunnianloukkaus.
LEHDEN VASTAUS
Kokkola-lehden päätoimittaja Jorma Uusitalo toteaa, että kantelu koskee lehden säännöllistä pakinapalstaa, jossa käsitellään yleistä mielenkiintoa herättäviä aiheita tarvittaessa hyvinkin suorasukaisesti. Pakinoissa käsittelytapa on vapaampi kuin normaalissa uutistekstissä. Lisäksi kantelijan täytyy julkisuuden henkilönä kestää tavanomaista voimakkaampaa kritiikkiä. Toimituksella ei ollut syytä epäillä tietolähteen luotettavuutta. Kantelijalle tarjottiin vastineoikeutta, jota hän ei halunnut käyttää. Lehti julkaisi kuitenkin jatkouutisen, jossa kerrottiin, mihin tietolähteeseen väite perustui.
Kolumnin kirjoittanut toimittaja Osmo Kahari toteaa omassa selvityksessään luottaneensa tiedon paikkansa pitävyyteen. Sen esitti luotettavana pidettävä henkilö, joka kertoi tarkistaneensa asian monista lähteistä. Tapausta käytettiin esimerkkinä tiedotusopin luennoilla lokakuussa -91. Toimittaja Kahari kertoo ottaneensa yhteyttä Suomen Kuvalehden toimitukseen 14.11.1994, tiedon vielä tarkistaakseen. Tällöin ilmeni, että toimituksessa ei muistettu näitä 21 vuoden takaisia asioita. Näin ollen toimittaja ei lähtenyt erikseen kysymään, miten kantelija oli juttunsa tehnyt. Toimittaja toteaa luottavansa edelleen alkuperäiseen tietolähteeseensä ja katsoo, että tietoa ei tarvinnut oikaista. Oikaisuvaatimus edellyttäisi tuekseen aukotonta totuutta.
Toimittaja kertoi jatkojutussaan väitteen lähteen ja totesi kantelijan pahoittaneen pakinasta mielensä. Jutussa todettiin, että tarkoituksena ei ollut loukata kantelijaa henkilökohtaisesti, vaan kertoa esimerkki siitä, miten lehtijuttuja väitetään tehdyn.
RATKAISU
Neuvosto toteaa, että pakinoissa on hyväksytty tavanomaista kärjekkäämpien ja hätkähdyttävämpien ilmaisujen käyttö. Pakinoissakaan ei kuitenkaan saa käyttää ilmaisuja, jotka ovat henkilökohtaisesti loukkaavia. Pakinamuoto ei myöskään oikeuta esittämään vakavia asiaväitteitä, joilla ei ole riittävästi perusteita.
Väite, jonka mukaan kantelija ei olisi itse kirjoittanut Suomen Kuvalehdessä nimellään julkaistuja juttuja, kohdistui kantelijan ammatilliseen toimintaan ja hänen ammattikunniaansa. Väitteen julkaisemista puolsi se, että väite oli peräisin luotettavaksi arvioidusta lähteestä ja se oli esitetty julkisella luennolla. Toisaalta jo lehden vastauksessa todetaan, että ajan kulumisen vuoksi ei enemmän selvityksen hankkiminen väitteen tueksi ollut mahdollista. Neuvosto toteaa, että vakavan syytöksen kohteeksi joutunut kantelija on samassa tilanteessa: myös hänen on erittäin vaikeaa puolustautua sellaista väitettä vastaan, joka koskee kahdenkymmenen vuoden takaisia asioita.
Neuvosto katsookin, että väite esitettiin liian ehdottamassa muodossa. Kun kantelija sitten kieltäytyi vastineen laatimisesta, olisi lehden, yllä mainitut seikat huomioon ottaen, pitänyt palata asiaan ja tuoda selkeästi esille myös se, että kantelija kiistää ko. väitteen. Sanamuotoa, jolla kantelijan toimia luonnehdittiin, voidaan lisäksi pitää henkilökohtaisesti loukkaavana ja siten hyvän journalistisen tavan vastaisena. Neuvosto antaa Kokkola-lehdelle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.