KANTELU
Rikoslehden numerossa 6/1994 oli artikkeli ”Isä pahoinpiteli törkeästi vastasyntyneen”. Myös lehden kansiotsikko kertoi asiasta. Artikkelissa kuvattiin tapahtumasarjaa, jossa isä pahoinpiteli muutaman viikon ikäistä vauvaa. Kantelija, lapsen äiti, toteaa tulleensa artikkelin perusteella tunnistetuksi. Artikkelin yhteydessä julkaistiin kuva perheen kotitalosta ja -ovesta. Lehti kertoi myös perheen isän etunimen ja sukunimen alkukirjaimen sekä ammatin. Artikkelin tarkat tapahtumatiedot sekä perheen aiempien asuinpaikkojen kertominen johtivat osaltaan siihen, että kantelija oli tunnistettavissa. Artikkeli loukkasi kantelijan yksityisyyden suojaa ja aiheutti hänelle vahinkoa ja kärsimystä. Erityisesti kantelija kiinnittää huomiota kotitalon ja kotioven kuvien julkaisemiseen.
Artikkeli oli laadittu ikään kuin kantelija olisi antanut lehdelle haastattelun, mitä kantelija pitää loukkaavana. Artikkelissa olisi tullut mainita, mihin sen tiedot perustuivat. Lehden kannessa ja artikkelin yhteydessä julkaistiin kuva vauvasta. Kuvien yhteydessä annettiin ymmärtää, että kyse oli kantelijan lapsesta. Näin ei kuitenkaan ollut. Artikkelista ei ilmennyt, että kantelijan ja pahoinpitelyyn syyllistyneen miehen välinen liitto oli purkautunut. Artikkelissa väitettiin virheellisesti, että asiassa olisi saatu valituslupa korkeimmalta oikeudelta.
LEHDEN VASTAUS
Rikoslehden päätoimittaja Mika Katajala toteaa, että lehti piti tarkoin huolta siitä, että rikoksen uhri tai hänen äitinsä eivät olleet jutusta tunnistettavissa. Pahoinpitelyyn syyllistynyt henkilö sai pitkän rangaistuksen. Uhrin suojaamiseksi lehti ei kuitenkaan julkaissut hänen nimeään. Mahdotonta on, että kantelija olisi tunnistettu artikkelin yhteydessä julkaistuista kuvista. Tarkkaa osoitetta ei mainittu ja porraskäytävän sisäovi on samanlainen kuin kymmenissä tuhansissa muissa kerrostaloasunnoissa. Nimi ei missään tapauksessa näy. Äidillä oli eri sukunimi kuin lapsen isällä. Vain sellaiset henkilöt, jotka ovat ennestään tietoisia tapahtumista, voivat tunnistaa asianosaiset.
Artikkeli perustui oikeudenkäyntiasiakirjoille. Sinänsä virheellinen, valitusluvan saamista koskenut tieto, oli itse asian kannalta epäoleellinen. Kenellekään ei voi tulla mieleen, että uhrin äiti olisi itse antanut haastattelun. Hänen nimeäänkään ei näy missään. Lehden käyttämät vauvakuvat olivat selkeästi kuvituskuvia. Missään ei annettu ymmärtää, että kyseessä olisivat uhrin valokuvat. Päätoimittaja katsoo, että lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
RATKAISU
Hyvä journalistinen tapa edellyttää, että yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle haitallisia seikkoja ei julkaista, ellei niillä ole yleistä merkitystä. Neuvoston käsityksen mukaan kantelija ei kuitenkaan ollut artikkelin perusteella tunnistettavissa kuin siinä välittömässä tuttava- ja sukulaispiirissään, joka on ollut tietoinen tapahtumista jo aiemmin.
Artikkeli oli kirjoitettu oikeudenkäyntipöytäkirjojen perusteella. Se oli kuitenkin laadittu muistuttamaan muodoltaan kantelijan haastattelua. Artikkelin kuvituksena oli kuva pienestä vauvasta. Vauvan silmät oli kuvassa peitetty mustalla suorakaiteella ikään kuin uhrin henkilöllisyyttä suojaten. Mielikuva, jonka mukaan pikkuvauvan äiti oli antanut lehdelle haastattelun, ja jopa lapsensa kuvan julkaistavaksi, vahvistui tätä kautta. Mistään ei ilmennyt, että kyse oli arkistokuvasta. Neuvosto katsoo, että Rikoslehti rikkoi hyvää journalistista tapaa, kun artikkelin kirjoitustapa ja valokuvan käyttö loivat harhaanjohtavan mielikuvan siitä, että kantelija olisi antanut lehdelle haastattelun. Neuvosto antaa Rikoslehdelle tämän johdosta huomautuksen.