KANTELU
Etelä-Saimaa julkaisi 9.5.1994 artikkelin ”Imatralaisvaltuutettu sai syytteen herjauksesta”. Kantelija katsoo, että minkäänlainen julkinen tai yleinen etu ei vaatinut lehteä tiedottamaan asiasta hänen nimensä mainiten. Väärin oli myös se, että lehti julkaisi syyttäjän toteamuksen, jonka mukaan kantelija oli syyllistynyt kunnianloukkaukseen. Kantelija toteaa, että kunnianloukkaussyytteet johtavat harvoin tuomioon, mutta ovat hyvää juorujen ja sensaation ainesta. Syytteen julkistaminen on sen vuoksi syytetylle erittäin raskasta.
Oikeuden mukaan syytteelle ei ollut perusteita. Puolueeton syyttäjä ei olisi asiasta juttua nostanutkaan. Asia tulee vielä arvioitavaksi perättömänä ilmiantona.
LEHDEN VASTAUS
Etelä-Saimaan päätoimittaja Kari Väisänen toteaa, että kantelu koski tapausta, jossa taustat ja syyseuraukset olivat erittäin moniselitteisiä. Oleellista oli, että Imatran kaupunki oli erään sittemmin konkurssiin asetetun yrityksen suurimpia osakkeenomistajia. Tätä kantelija oli useaan otteeseen kritikoinut. Kantelija pyrki yhtiön asioiden yhteydessä myös aktiivisesti lehtien palstoille. Herjaussyytteen nosti ko. yrityksen konkurssipesän hoitajana toiminut asianajaja. Syyte perustui kantelijan kaupunginhallitukselle toimittamaan kirjelmään, joka tuli myöhemmin julkisuuteen. Siinä kantelija arvosteli pesänhoitajan toimintaa, vaikka konkurssin lopputilitys oli vielä tekemättä.
Päätoimittaja katsoo, että nimen julkaisemista puolsi se, että kantelija oli kaupunginvaltuuston jäsen, hän oli toiminut myös käräjäoikeuden lautamiehenä ja hän oli ollut aktiivinen yritystä koskevien asioiden yhteydessä. Lehti ei arvioinut oikeusprosessin oikeellisuutta uutisoinnissaan. Käräjäoikeus hylkäsi herjaussyytteen.
Päätoimittaja Väisänen täsmensi vastaustaan vielä 10.1.1995 puhelimitse. Päätoimittaja totesi, että asiaa oli seurattu aiemmin Ylä-Vuoksessa. Ylä-Vuoksi yhdistyi myöhemmin Etelä-Saimaaseen. Tämän jälkeen Etelä-Saimaa antoi vielä palstatilaa kantelijan kunnallispoliittisille näkemyksille. Herjaussyytettä koskevan jutun osalta ei pidetty tarpeellisena ottaa kantelijaan erikseen yhteyttä, koska asian tausta, kantelijan kirje kaupunginhallitukselle, oli lukijoille tuttu Ylä-Vuoksen uutisoitua asiasta. Lukijat olisivat tienneet, kenestä oli kyse, vaikka uutisoinnissa ei olisi nimeä mainittukaan.
LISÄKIRJEENVAIHTO
Osapuolet toimittivat neuvostolle vielä lisäkirjelmät, joissa selviteltiin uutisoinnin taustalla olleita tapahtumia.
RATKAISU
Kun harkitaan nimen julkaisemista rikosasioissa, on vastakkain asetettava se vahinko, jota nimen julkaiseminen nimetylle ja hänen lähipiirilleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, mitä asialla on. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota niin teon laatuun, tekijän asemaan kuin julkaisemisajankohtaan. Pääsääntö on, että henkilöllisyyttä ei paljasteta ennen tuomioistuinkäsittelyä. Jos painavat syyt kuitenkin puoltavat nimen julkaisemista jo tätä ennen, on syytösten perustelut syytä esittää ja antaa epäillylle mahdollisuuksien mukaan heti tilaisuus selitykseen.
Neuvosto katsoo, että paikallisen sanomalehden oli voitava kertoa tulossa olevasta, vahvasti kunnallispolitiikkaan liittyvästä oikeudenkäynnistä. Kantelijan kunnan rooliin kohdistunut kritiikki, myös rikosprosessiin johtanut kirje, oli saanut jo aiemmin julkisuutta. Tulevasta oikeudenkäynnistä kertominen merkitsi siten, että ainakin osa lukijoista olisi voinut kytkeä uutisen kantelijaan, vaikka hänen nimeään ei uutisessa olisi mainittukaan. Lisäksi asian laatu ja kantelijan asema kunnanvaltuutettuna puolsivat nimen julkaisemista. Neuvoston mielestä uutinen oli sävyltään asiallinen eikä siinä ennakoitu oikeudenkäynnin lopputulosta. Uutisesta ei toisaalta ilmennyt, mikä oli kantelijan kanta asiaan. Lehden olisikin pitänyt varata kantelijalle mahdollisuus selitykseen. Riittävänä ei voida pitää sitä, että syytteeseen johtaneita seikkoja oli selostettu toisessa lehdessä. Neuvosto antaa Etelä-Saimaalle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.
Päätöksestä äänestettiin luvuin 7 – 4.