2115a+b/AL/94

Vapauttava

Aikakauslehdessä haastateltiin vaimonsa murhasta tuomittua miestä ja hänen vanhempiaan. Tällaisten haastattelujen julkaiseminen voi aiheuttaa kärsimystä surmatun läheisille. Haastattelujen julkaiseminen oli kuitenkin sinänsä hyväksyttävää. Artikkelin kuvituksena oli neljän vuoden takainen kuva asianosaisten lapsesta isänsä sylissä. Neuvoston mielestä lehdellä olisi ollut syytä pidättäytyä lapsen kuvan ja etunimen julkaisemisesta. Kun artikkelin painopiste kuitenkin oli surmatyön tekijän ja hänen vanhempiensa kokemuksissa ja lapsesta kertonut osuus kuvasi lähinnä isovanhempien tunteita, ei neuvosto ryhtynyt kantelun johdosta enempiin toimiin. / Päätöstiivistelmä 2115b/AL/94: Aikakauslehti haastatteli vaimonsa murhasta tuomittua miestä. Tapahtumien kertaaminen saattoi aiheuttaa kärsimystä uhrin omaisille. Haastattelun julkaiseminen oli kuitenkin sinänsä hyväksyttävää. Artikkelissa oli suojattu omaisten henkilöllisyyttä eikä siinä menty selostuksen yksityiskohdissa pidemmälle kuin teon taustan ymmärtäminen edellytti. Lehti ei ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa.

KANTELU

Se!-lehden numerossa 8/94 julkaistussa artikkelissa ”Poikamme tuomittiin murhasta elinkautiseen”. Siinä aviopuolisot, joiden poika oli surmannut kantelijoiden tyttären, kertoivat tunteistaan ja ajatuksistaan nelisen vuotta surmatyön jälkeen. Kantelijat toteavat, että tapahtumasta on julkaistu kaikkiaan kuusi artikkelia kuvineen, viimeiset vuoden 1994 kesällä. Artikkelit ovat loukanneet heitä syvästi ja aiheuttaneet henkistä kärsimystä heidän murrosikäiselle tyttärelleen. Samoin viittaukset kuusivuotiaaseen lapseen olivat tarpeettomia ja rikkoivat lapsen intimiteettisuojaa.

LEHDEN VASTAUS

Se!-lehden päätoimittaja Timo Toivonen toteaa, että kantelijat eivät yksilöi sitä, mikä heitä oli artikkelissa loukannut. Artikkeli kertoi elämänmuutoksen kokeneen vangin ja hänen vanhempiensa näkökulmasta surmatyöstä ja sen taustasta. Artikkelilla oli päätoimittajan mielestä yleistä merkitystä. Uhrin omaisten nimiä ei kerrottu ja surmatun tyttären valokuva oli neljän vuoden takaa. Tytön sukunimi ei ole enää sama. Henkilöt, jotka artikkelin perusteella tunnistivat omaiset, olivat jo muutenkin tapahtumasta tietoisia.

RATKAISU

Tiedotusvälineiden on voitava käsitellä yleisesti merkittäviä kysymyksiä myös yksityisten henkilöiden kokemusten perusteella. Kun jokaisella henkilöllä on oikeus kertoa elämästään, ei aina voida välttää sitä, että esille tulee lähiomaisten ja muidenkin elämään liittyviä seikkoja. Se!-lehden artikkeli perustui murhasta tuomitun miehen ja hänen vanhempiensa haastatteluun. Haastatellut kertoivat surmatyön aikaisista tapahtumista ja vanhemmat tilittivät suhdettaan nyt vankilassa olevaan poikaansa. Tällaisten haastattelujen julkaiseminen voi aiheuttaa kärsimystä surmatun läheisille. Haastatelluilla oli kuitenkin oikeus oman tarinansa kertomiseen eikä haastattelujen julkaisemista voida pitää asiattomana. Surmaajan vanhemmat kertoivat myös pienestä pojantyttärestään, johon he eivät tapahtuman jälkeen ole enää voineet pitää yhteyttä. Artikkelin kuvituksena oli neljän vuoden takainen kuva lapsesta isänsä sylissä sekä kuva pojan vanhempien hänelle lähettämistä leluista, jotka oli palautettu. Neuvosto toteaa, että lehdellä on velvollisuus kiinnittää erityistä huomiota niiden henkilöiden yksityiselämän suojaamiseen, joita ei oltu kuultu artikkelia varten tai jotka eivät olleet antaneet suostumustaan heitä koskevien tietojen julkaisemiseen. Tämä velvollisuus kohdistuu erityisesti lapsen suojaamiseen. Neuvoston mielestä lehdellä olisikin ollut syytä pidättäytyä lapsen kuvan ja etunimen julkaisemisesta artikkelin yhteydessä. Toisaalta artikkelin painopiste oli surmatyön tekijän ja hänen vanhempiensa kokemuksissa ja lapsesta kertonut osuus kuvasi lähinnä isovanhempien tunteita. Näin ollen neuvosto ei ryhdy kantelun johdosta enempiin toimiin.

2115b/AL/94 ( 2115a/AL/94 )

KANTELU

Hymyn numerossa 5/1994 julkaistiin artikkeli ”Mustasukkaisuusmurhan tekijä puhuu”. Siinä kantelijoiden tyttären surmannut mies kertoi neljän vuoden takaisesta surmatyöstä ja elämästään sen jälkeen. Kantelijat toteavat, että tapahtumasta on julkaistu kaikkiaan kuusi artikkelia kuvineen, viimeiset vuoden 1994 kesällä. Artikkelit ovat loukanneet heitä syvästi ja aiheuttaneet henkistä kärsimystä heidän murrosikäiselle tyttärelleen. Samoin viittaukset 6-vuotiaaseen lapseen olivat tarpeettomia ja rikkoivat lapsen intimiteettisuojaa.

LEHDEN VASTAUS

Hymyn päätoimittaja Esko Tuluston mukaan artikkelin sisältönä oli se, että raskaan rikoksen tehnyt nuori mies tilitti siinä syyllisyyttään. Muiden henkilöiden yksityisyyttä on suojattu ja kerrottu heistä vain sen verran, mikä on tarpeen tapahtumien kulun ymmärtämiseksi. Surmatun nimi ja kuva julkaistiin, mutta lapsi mainittiin vain ohimennen. Lapsella on lisäksi nykyään toinen sukunimi. Kaikki jutussa olleet tiedot oli jo aiemmin julkistettu. Tällaiset artikkelit muistuttavat omaisia surusta, jonka he ovat joutuneet kokemaan. Henkirikos kuuluu kuitenkin perinteisesti niihin asioihin, joista vallitsevan sananvapauskäsityksen mukaan voidaan kirjoittaa.

RATKAISU

Tiedotusvälineiden on voitava käsitellä yleisesti merkittäviä kysymyksiä myös yksityisten henkilöiden kokemusten perusteella. Kun jokaisella henkilöllä on oikeus kertoa elämästään, ei aina voida välttää sitä, että esille tulee lähiomaisten ja muidenkin elämään liittyviä seikkoja. Tiedotusvälineiden on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota niiden henkilöiden yksityiselämän suojaamiseen, joita ei ole kuultu tai jotka eivät ole antaneet suostumustaan heitä koskevien tietojen julkaisemiseen.

Hymyn artikkeli perustui vaimonsa murhasta tuomitun henkilön haastatteluun. Hänellä on oikeus oman elämäntarinansa kertomiseen eikä haastattelun julkaisemista voida pitää asiattomana. Haastatellun tarinan ymmärtäminen edellytti myös asian taustoittamista. Tapahtumien kertaaminen voi aiheuttaa kärsimystä surmatun läheisille. Artikkelissa oli kuitenkin suojattu heidän henkilöllisyyttään eikä siinä menty selostuksen yksityiskohdissa pidemmälle kuin teon taustan ymmärtäminen edellytti. Haastatellun ja surmatun yhteinen lapsi ja hänen ikänsä mainittiin artikkelissa. Neuvoston mielestä maininta ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Neuvosto katsoo, että Hymy ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.