KANTELUIlta-Sanomissa julkaistiin 15.8.1997 Krishna-liike Iskconia käsitellyt artikkeli ”Hare Krishna -liike myy kaduilla ruokaa ja tavaraa maksamatta penniäkään veroa/MYYNTIÄ VAI JUMALANPALVELUSTA?”. Artikkelin ingressin mukaan Hare Krishna -liike on keksinyt oivan tavan kaupustella tuotteitaan kadulla ilman että viranomaiset puuttuvat toimiin. Liike väittää cd-levyjen, ruuan ja kirjojen myynnin olevan osa uskontonsa harjoittamista. Tällöin viranomaiset eivät kysele myyntilupia, terveystarkastaja ei tarkasta ruuan laatua eikä edes verottaja puutu myyntivoittoihin. Artikkelissa haastateltiin Krishna-liike Iskconin tiedottajaa, joka kertoi pyhän ruuan, kirjallisuuden ja äänitteiden levittämisen olevan osa liikkeen uskonnonharjoitusta. Hän vertasi sitä luterilaisen kirkon kolehdinkantoon, johon ei myöskään tarvita lupaa. Tiedottajan mukaan kadulla pysäytetyt ihmiset antavat rahaa oman harkintansa mukaan. Hän totesi myös, että verottaja on hyväksynyt sille aikanaan tehdyn selvityksen liikkeen tuloista. Asiaa kommentoi yksi liikkeestä eronnut henkilö, sekä kolme viranomaistahoa eli sisäasianministeriön poliisiosaston ja Helsingin kaupungin vero- ja ympäristöviraston edustajat. He kaikki kyseenalaistivat tiedottajan näkemyksen asiasta. Liikkeestä eronnut henkilö esitti vielä arvionsa liikkeen saamista myyntituloista. Liikkeen tiedottaja ei halunnut kommentoida summia, mutta korosti, että kyseessä ei ollut tuotteiden myynti, vaan uskonnonharjoittaminen. Artikkeliin liittyi erillinen fakta-osuus. Siinä kerrottiin liikkeen jäsenmääristä, opeista ja todettiin, että liikkeestä eroaminen on henkisesti vaikeaa.Kantelijan arvion mukaan artikkelia oli valmisteltu yli kaksi kuukautta. Siihen oli kuitenkin kantelijan mielestä poimittu täysin toisarvoisia seikkoja ja jätetty pois olennaisia asioita. Tavoitteena oli harhaanjohtavan ja leimaavan mielikuvan luominen. Kantelija korostaa kantelukirjelmässään ja lehden kanssa käymässään kirjeenvaihdossa sitä, että Krishna-liike Iskcon on Suomessa rekisteröity kirkko. Nimitys Hare Krishna on väärä, samoin mielikuva jostain ”lahkosta”. Kirkot ovat vuosisatoja saaneet kolehtirahoja, eikä uskonnolliselle yhdyskunnalle annetusta lahjasta suoriteta veroa. Toisaalta kasvisperäisen ravinnon nauttiminen kuuluu uskonnonharjoitukseen, eikä kyseessä ole siten ruuan myyminen. Lehti ei ollut myöskään riittävässä määrin tarkistanut viranomaisten antamia tietoja, eikä varmistautunut heidän asiantuntemuksestaan. Faktaruutuun kerätyt tiedot olivat tietoisen harhaanjohtavia. Toisin kuin siinä väitettiin, nykyinen kirkko ei pidä esimerkiksi vedalaisiin kirjoituksiin sisältyviä selostuksia maailmankäsityksestä todellisena maailmankuvana. Naiset eivät ole myöskään kirkossa alistetussa asemassa eikä kirkosta eroaminen ole mitenkään hankalaa. Artikkelista oli jätetty pois perusfaktat liikkeen luonteesta eli auttaminen, hädän poistaminen maailmasta ja vaatimaton elämäntapa.Lehti ei julkaissut kantelijan ensimmäistä vastinetta väittäen sitä toimittajaa loukkaavaksi. Kun artikkeli oli ollut tietoisen harhaanjohtava, olisi vastineessa kuitenkin pitänyt tasapuolisuuden nimissä kertoa journalistin menettelystä. Lehti julkaisi sitten muokatun vastineen, mutta vasta kaksi viikkoa alkuperäisen artikkelin ilmestymisestä. Vastineeseen oli liitetty toimittajan jälkikirjoitus, mikä rikkoi hyvää journalistista tapaa.Kantelija pyytää neuvostolta vielä erikseen kannanottoa siitä, että kyseinen toimittaja on voinut kerta toisensa jälkeen tehdä artikkeleita Krishna-liike Iskconista, vaikka tiedossa on, että toimittajalla on läheiset yhteydet Uskonnon uhrit -nimiseen ryhmään.Lehden vastauksen johdosta antamassaan kommentissa kantelija korosti edelleen, että uskontoa ja rotua käsittelevät esitykset ovat erikoisasemassa. Näitä aihepiirejä käsiteltäessä on mahdolliset loukkaavat väitteet tasapainotettava. LEHDEN VASTAUSIlta-Sanomien päätoimittaja Vesa-Pekka Koljonen katsoo, että kantelijan asenne tiedotusvälineiden tehtäviin on vieras sekä perustuslaille että yleisesti hyväksytylle journalistiselle käytännölle. Kuvaavaa oli, että kantelijayhteisö ilmoitti lakimiehensä välityksellä jo ennen artikkelin julkaisemista, että se vaatii saada etukäteen tutustua kaikkiin julkaisuihin ja viestintäesityksiin, jotka liittyvät Krishna-liikkeen tai Krishna-uskonnon toimitaan ja harjoittamiseen. Kritiikki pyritään vaientamaan painostuksella, juristerialla ja ylimittaisten vastinekirjoitusten tuottamisella. Ensimmäinen vastine, jonka kantelija toimitti artikkelin julkaisemisen jälkeen, sisälsi lisäksi kunnianloukkauksen tasoisen väitteen, jonka mukaan artikkeli olisi sisältänyt suuren joukon asioita, jotka toimittaja jo etukäteen tiesi vääriksi tai vääristellyiksi.Aihe artikkeliin saatiin, kun havaittiin, että ”krishnalaiset” myivät kesän festivaaleilla opinjulistuksen yhteydessä erilaisia tuotteita. Myöhemmin ilmeni, että myyntiä harjoitettiin muunmuassa kaduilla, myyntiluvat puuttuivat, veroja ei maksettu eivätkä viranomaiset valvoneet myytävän ruuan laatua. Tietolähteinä olivat asianomaiset viranomaiset Helsingissä. Merkittävä tietolähde oli myös liikkeestä eronnut henkilö, joka tunsi liikkeen toimintatavat perusteellisesti oltuaan siinä mukana 17 vuotta. Artikkeli ei ollut yksipuolinen, sillä liikkeen tiedottaja sai esittää siinä omat kommenttinsa. Tarjotuista vastineista julkaistiin osa, joka kohdistui vastineoikeuden tarkoittamiin seikkoihin. Ensimmäiseksi tarjottua vastinetta ei julkaistu, koska se oli toimittajaa loukkaava ja lähinnä kiistakirjoitus. RATKAISUNeuvosto toteaa, että myös uskonnolliset yhteisöt joutuvat sietämään toimintaansa kohdistuvaa kovaakin kritiikkiä. Hyvä journalistinen tapa edellyttää samalla, että asiatiedot tarkistetaan ja vakaville väitteille kyetään esittämään perusteita. Voimakkaan arvostelun kohteeksi joutuvan tahon näkemykset on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä tuomaan esille jo samassa yhteydessä. Lisäksi tälle saattaa syntyä vielä vastineoikeus. Vastineen on puolestaan keskityttävä esitettyyn arvosteluun, eikä se saa olla tiedotusvälinettä tai ulkopuolista loukkaava.Neuvoston mielestä Krishna-liike Iskconin toimintaa käsitellyt artikkeli oli yleissävyltään asiallinen. Esimerkiksi se, että yhteisöä kutsuttiin Hare Krishna -liikkeeksi, ei neuvoston mielestä ollut leimaavaa tai muuten asiatonta. Tavoitteenahan on, että lukijat pystyvät vaivatta hahmottamaan, mistä yhteisöstä oli kysymys. Artikkelin pääpaino oli yhteisön varainhankintakeinojen asianmukaisuudessa. Tästä kuultiin sekä järjestön tiedottajaa että eri viranomaistahoja, jotka kaikki esittivät näkemyksenä asiasta. Tällainen kriittinen seuranta kuuluu tiedotusvälineiden tehtäviin.Osapuolten näkemykset siitä, olivatko ns. faktaruutuun kerätyt tiedot virheellisiä, poikkeavat toisistaan. Neuvosto toteaa puolestaan, että faktaruudun kaltaiset tiivistykset edellyttävät aina valintoja ja kuva jää väkisinkin suhteellisen pinnalliseksi. Tiedotusvälineellä on kuitenkin oltava oikeus näkökulman ja painotusten valintaan. Julkista keskustelua ei voida rajoittaa niin, että se olisi hyväksyttävää vain yhteisön oman näkemyksen pohjalta käytynä. Vastaavasti ei voida myöskään ajatella, että yhteisö voisi valita itselleen mieluisan toimittajan, ja torjua kriittisesti asennoituvan. Neuvoston mielestä lehdellä ei ollut velvollisuutta julkaista sille ensimmäiseksi toimitettua vastinetta. Väite siitä, että artikkeli toimittaja oli sisällyttänyt artikkeliin suuren joukon virheiksi ja vääristelyiksi tietämiään seikkoja, oli loukkaava. Lisäksi vastineessa kerrattiin näkemyksiä, jotka yhteisön tiedottaja oli selostanut jo alkuperäisessä artikkelissa. Kun lehti julkaisi kantelijan toimittaman uuden vastinekirjelmän noin viikon sisällä sen saapumisesta, ei lehti myöskään viivyttänyt vastineen julkaisemista. Julkaistun vastineen yhteyteen oli liitetty toimittajan kommentti, missä tämä perusteli artikkelissa esittämiään näkemyksiä ja tietoja. Neuvosto toteaa, että tiedotusväline voi vastinetta julkaistessaan ilmoittaa, että se pysyy edelleen omalla kannallaan, mutta vähätteleviä tai vastineen uskottavuuteen vaikuttavia kommentteja ei tule liittää vastineeseen. Neuvoston mielestä nyt julkaistu vastinekommentti oli sävyltään asiallinen ja lukijan kannalta informatiivinen.Edellä mainituilla perusteilla neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu