Kantelu 6.10.2025
Kantelu kohdistuu Journalistin painetussa lehdessään 15.8.2025 ja verkkosivuillaan 2.9.2025 julkaisemaan juttuun Nyt tulee kielioppia edistyneille!
https://journalisti.fi/nakokulmat/2025/09/nyt-tulee-kielioppia-edistyneille
Journalisti-lehdessä ja sen verkkoversiossa julkaistu kolumni käsitteli transitiivilauseita ja objektia lauseenjäsenenä. Kolumnissa pyrittiin esimerkkien avulla kertomaan, miksi objekti on tärkeä lauseenjäsen journalistisessa tekstissä. Kantelijan mukaan tekstissä annetut esimerkit olivat kuitenkin virheellisiä, minkä vuoksi koko kirjoitus oli hänen mielestään läpeensä virheellinen.
Kantelussa viitattaan Isoon suomen kielioppiin, jonka mukaan transitiivilause tarkoittaa lausetta, jossa on predikaatin lisäksi objekti. Kantelija huomauttaa, että objekti on lauseenjäsen, jonka lauseen predikaatti ”vaatii” ja joka on joko nominatiivissa (vaivaa taikina), partitiivissa (vaivaan taikinaa), genetiivissä (vaivasin taikinan) tai joidenkin pronominien kohdalla akkusatiivissa (valitse minut).
Kantelija nostaa esiin kolme kolumnissa esitettyä esimerkkiä, joita hän pitää virheellisinä seuraavin perustein:
1) ”Esimerkiksi pitää-verbi on transitiivinen: voi sanoa, että pidän huolitellusta kielenkäytöstä tai pidän siitä, että teksti on tarkoin huoliteltua. Objektiton pidän, että teksti on tarkoin huoliteltua ei ole mahdollinen. Transitiiviverbin yhteydestä puuttuva objekti saa kielitajun hälyttämään, että kerro nyt, hyvä ihminen, mistä on kyse! Pelkkä pidän kun ei paljasta vielä mitään.”
Kantelun mukaan esimerkki oli virheellinen, sillä pitää ei ole (ainakaan tässä merkityksessä) transitiivinen verbi, eikä sen täydennys ole objekti. Kantelija arvioi kirjoittajan ajatuksena ilmeisesti olleen, että ”huolitellusta kielenkäytöstä” olisi pitää-predikaatin objekti. ”Huolitellusta kielenkäytöstä” on kuitenkin kantelun mukaan sijamuodoltaan elatiivissa, kun taas objektin sijamuotoja ovat vain nominatiivi, genetiivi, partitiivi ja akkusatiivi. ”Huolitellusta kielenkäytöstä” on kantelijan näkemyksen mukaan adverbiaali.
2) ”Näyttää siltä, että journalististen tekstien transitiivisuusvirheet ovat useimmiten pronominin unohtamista täsmentävän sivulauseen edeltä. On kirjoitettu vaikkapa ”Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg luottaa, että Turkin parlamentti hyväksyy Ruotsin Nato-jäsenyyden nopeasti”. Luottaa on transitiivinen verbi (luottaa johonkin tai johonkuhun), ja se vaatii aina objektin. Siksi Naton aiemman pääsihteerin täytyi luottaa siihen, että asiat etenevät.”
Kantelun mukaan esimerkissä oli virhe, sillä luottaa ei ole transitiivinen verbi. Luottaa-verbin täydennys (johonkin tai johonkuhun) on illatiivissa, eli se ei voi kantelun mukaan olla objekti. Luottaa-verbin yhteydessä ”johonkin” on kantelijan näkemyksen mukaan adverbiaali.
3) ”Samoin on huolestumisen laita. Kieliopin kannalta ei voi olla yleisesti huolissaan kaikesta, vaan huolestumisella täytyy olla selvä objekti. Siksi virkkeeseen ”olen huolestunut, millaisen tulevaisuuden lapsemme kohtaavat” tarvitaan täydennykseksi pronomini: olen huolestunut siitä, millaisen… Ilman sivulauseen käyttöä ajatus voisi kuulua vaikkapa näin: olen huolestunut lastemme tulevaisuudesta.”
Kantelun mukaan esimerkki oli virheellinen, sillä kyse ei tässäkään tapauksessa ollut objektista. Kantelija toteaa, että lauseen ”olen huolestunut siitä” pronomini ”siitä” ei ole objekti, koska se on sijamuodoltaan elatiivissa. Myös ”tulevaisuudesta” on elatiivissa.
Kantelija pitää myös seuraavaa kolumnissa esitettyä väitettä kyseenalaisena: ”Intransitiivilauseissa kaikki oleellinen informaatio sisältyy jo subjektiin ja predikaattiin, koska niissä subjektille itselleen tapahtuu jotakin, esimerkiksi portti sulkeutuu.”
Kantelija toteaa, että edellinen esimerkkilause voisi hyvin jatkua sanoilla ”kello 18”, ja nämä sanat saattaisivat sisältää monessa kontekstissa kaikkein tärkeimmän tiedon, eli portin sulkeutumisajan. Kantelija pohtii, miksi kirjoituksessa väitettiin, että vain subjekteilla, predikaateilla ja objekteilla välitettäisiin oleellista informaatiota. Esimerkiksi monet olla-verbilliset lauseet, kuten ”koira on söpö”, olisivat kantelijan mukaan suorastaan käsittämättömiä ilman predikatiiveja.
Koska kirjoitus julkaistiin Journalisti-lehden Kieli-nimisellä palstalla, lukijalle syntyi kantelijan näkemyksen mukaan vaikutelma siitä, että palstalla tarjoillaan lukijoille korkeatasoista ammattilaistietoa kielen eri ilmiöistä. Nyt lukijoille annettiin kantelun mukaan täysin väärä käsitys siitä, mitä objektit ovat.
Kantelija kertoo lähettäneensä lehdelle jutusta korjauspyynnön ja saaneensa siihen vastauksen, jossa asiaan luvattiin perehtyä. Juttua ei kuitenkaan korjattu.
Päätoimittajan vastaus 30.4.2026
Journalistin vastaava päätoimittaja Marja Honkonen toteaa, että lehden Kieli-palstan kolumneja kirjoittavat kielen huoltamiseen erikoistuneet journalistit ja muut asiantuntijat. Kyse on mielipiteellisistä tekstiestä, jotka edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä hyvästä kielenkäytöstä. Kolumnien tarkoitus on päätoimittajan mukaan käsitellä kieliasioita yleisesti ymmärrettävällä tavalla ja antaa vinkkejä media-alan ammattilaisten työhön.
Journalistin numerossa 6/2025 ollut Kieli-kolumni ”Nyt tulee kielioppia edistyneille!” käsitteli journalistisissa teksteissä esiintyvää virhetyyppiä, jossa tiettyjen verbien jäljestä jää puuttumaan pronomini ennen sivulausetta. Päätoimittaja toteaa, että kolumniin oli poimittu esimerkkitapauksia, löydetty niille yhdistävä tekijä ja annettu neuvoja virkkeitten täydentämiseen kielenhuollon näkökulmasta. Kolumnin tarkoitus ei ollut päätoimittajan mukaan käsitellä kieliopillisesta näkökulmasta objektia lauseenjäsenenä tai transitiivilauseita, vaan keskeisessä roolissa olivat nimenomaan esimerkit.
Päätoimittaja toteaa, että kolumnissa kielen käsitteistöä oli tarkoitus käyttää tavalla, joka olisi mahdollisimman monelle lukijalle ymmärrettävä ja tuttu, mutta silti riittävän täsmällinen. Päätoimittajan mukaan kieliopin termejä käytettiin kolumnissa yksinkertaistaen. Esimerkiksi termiä objekti käytettiin yksinkertaistaen tarkoittamaan verbin ”kohdetta”. Päätoimittaja toteaa, että jälkikäteen arvioituna lehti teki tässä virheen.
Päätoimittaja huomauttaa, että myös kielioppiin liittyy erilaisia tulkintoja ja suuntauksia. Hänen mukaansa erilaiset käsitemäärittelyt ja näkemykset kuuluvat kielitieteeseen, kuten muihinkin tieteenaloihin. Päätoimittajan näkemyksen mukaan elävän kielen kielioppi on ylipäätään monitahoinen ilmiö ja kaikki kielioppiteokset vain vaillinaisia pyrkimyksiä kuvata kielen moninaisia rakenteita ja variaation mahdollisuuksia.
Oikaisupyynnön saavuttua toimitukseen sitä käsiteltiin päätoimittajan mukaan lyhyesti. Päätoimittaja kuvaa arvioineensa tuolloin tekstin kirjoittajan kanssa, että tekstin mahdolliset epätarkkuudet menisivät erilaisten kieliopin tulkintojen piiriin ja että tekstissä keskeisiä olivat esimerkit, eivät niinkään termit. Päätoimittaja toteaa kuitenkin tehneensä virheen siinä, ettei varmistanut asian perusteellisempaa käsittelyä ja pyytänyt ulkopuolista näkemystä asiaan jo heti oikaisupyynnön saatuaan.
Päätoimittaja kertoo, että sen jälkeen, kun lehti oli saanut Julkisen sanan neuvostolta vastauspyynnön, kantelun kohteena oleva teksti käytiin vielä kertaalleen huolellisesti läpi nimenomaan kieliopin termien näkökulmasta. Lisäksi päätoimittaja toteaa pyytäneensä siitä arviota Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kielineuvonnasta.
Kantelussa viitataan Isoon suomen kielioppiin, joka määrittelee transitiivilauseen lauseeksi, jossa on transitiiviverbi ja objekti ja transitiiviverbin sellaiseksi, jonka valenssiin eli verbien täydennystarpeeseen objekti kuuluu. Lisäksi sen mukaan verbien transitiivisuus on suhteellista. Päätoimittaja toteaa, että myös Kotuksen kielineuvonnan mukaan transitiivi- ja intransitiiviverbien välinen raja on paikoin sumea ja samallakin verbeillä voi olla sekä transitiivista että intransitiivista käyttöä.
Päätoimittaja toteaa, että kielineuvonnan asiantuntijan näkemys kuitenkin on, että nykyisen kieliopin kuvauksen kannalta on virheellistä käyttää termiä objekti mistä tahansa ”kohteeksi” tulkittavasta. Objektin sijat ovat vain nominatiivi, genetiivi, partitiivi ja akkusatiivi, eikä tästä kielineuvonnan mukaan esiinny kieliopeissa erilaisia näkemyksiä. Objektin rajatapauksina pidetään niin sanottua osmia eli objektinsijaisia määrän adverbiaaleja, mutta tällaisista ei ole kolumnin esimerkeissä kyse.
Päätoimittaja kuvaa, että objektin sijaan kolumnin esimerkeissä oli kyse niin sanotusta tukipronominista, johon liitetään verbin rektion vaatima sijapääte. Tukipronominin sija voi vaihdella verbin vaatimusten mukaan, eikä se läheskään aina ole objektin asemassa eikä sijoissa. Lisäksi kielineuvonnan asiantuntija oli päätoimittajan mukaan kantelijan kanssa yhtä mieltä siitä, ettei verbin vaatima täydennys automaattisesti tee täydennyksestä objektia tai verbistä transitiivista.
Päätoimittaja toteaa, että Kieli-kolumneissa voi olla joitain kirjoittajan oman tulkinnan mukaisia ja kärjistäviäkin yleistyksiä, kuten intransitiivilauseen ”kaiken oleellisen informaation” sisältyminen subjektiiviin ja predikaattiin. Kyse on kuitenkin päätoimittajan mukaan verrattain lyhyistä teksteistä, joissa on hankala aidosti avata kieliopin ja sen käsitteiden moninaisuutta ja moniulotteisuutta. Siksi on hänen mielestään luontevaa, että kieliopin termejä käytettäessä niissä pitäydyttäisiin kieliviranomaisten eli Kotimaisten kielen keskuksen asiantuntijoiden määritelmiin.
Päätoimittaja toteaa, että vaikka tekstin asiavirheet eivät olleet yhteiskunnallisesti merkittäviä, niitä voi asiayhteydessään pitää olennaisina. Journalistin ohjeen 35 näkökulmasta tekstissä oli siis päätoimittajan mukaan korjattavaa.
Päätoimittaja kertoo, että tämän vuoksi tekstiä päätettiin oikaista niin, että siinä käytetyt käsitteet vastasivat tekstissä esiin nostettuja journalistisissa teksteissä olleita esimerkkejä. Tämän lisäksi lehti julkaisi aiheesta uuden jutun, jossa kertoi kantelun kohteena olevassa kolumnissa olleista virheistä.
Ratkaisu
JO 35: Olennainen asiavirhe on korjattava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tullut toimituksen tietoon, ja niin, että se tavoittaa yleisön mahdollisimman kattavasti. Korjaus on julkaistava kaikissa julkaisukanavissa, joissa virheellinen juttu on julkaistu tai tuotu yleisön saataville. Korjauksen yhteydessä yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Tarvittaessa toimituksen on korjausten lisäksi julkaistava uusi juttu, jossa virheet yksilöidään.
(– –)
Journalisti-lehti julkaisi kielenhuoltoon keskittyvällä palstalla kielenhuollon asiantuntijan kolumnin, jonka tavoitteena oli käsitellä toimittajien teksteissä toistuvia kielioppivirheitä esimerkkien kautta. Kolumnin otsikko oli: Nyt tulee kielioppia edistyneille!
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kolumnissa annetut kielioppiesimerkit olivat virheellisiä siten, että tekstistä sai väärän käsityksen transitiivi- ja intransitiivilauseista sekä objektista lauseenjäsenenä. Lukijalla oli perusteet olettaa, että kielenhuollon asiantuntijan kolumnista saisi täsmällistä ja oikeaa tietoa suomen kieliopista.
Lehti sai asiasta selkeän ja yksilöidyn korjauspyynnön, jonka perusteella sen olisi tullut korjata jutusta osoitetut olennaiset asiavirheet. Lehti korjasi kolumniaan ja julkaisi erillisen korjaavan jatkojutun, mutta vasta saatuaan tiedon Julkisen sanan neuvostolle tehdystä kantelusta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Journalisti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 35, ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Saija Hakoniemi, Tommi Hatinen, Jonas Jungar, Heidi Laaksonen, Anssi Marttinen, Farhia Omer, Elina Partio, Margareta Salonen, Suvi Tanner, Kati Tommiska, Mari Tuohiniemi ja Riku Väisänen.