KANTELU Suomen Kuvalehden julkaiseman ja päätoimittaja Tapani Ruokasen kirjoittaman kolumnin aiheena oli kantelijan, toimittaja Harri Nykäsen, toiminta Veikkaus Oy:n toimitusjohtajan, Matti Ahteen, asiassa. Kirjoituksen otsikkona oli ”Kirjallista”. Siinä Ruokanen väittää kantelijan kostaneen Matti Ahteelle siitä, että tämä vaati viime vuosikymmenen puolivälissä Helsingin Sanomia oikaisemaan kantelijan tekemän Veikkaus Oy:n kioskikauppoja koskeneen jutun perättömyydet. Edelleen Ruokanen kirjoittaa kantelijan Helsingin Sanomille tekemän työpaikka-ahdistelua koskeneen jutun olleen ”draamadokumentti”. Ruokasen kolumnin mukaan ”Nykäsen jutussa näyttö ei riittänyt – toimituksen johto ja jutun kirjoittaja olivat sitä mieltä”. Lisäksi Ruokanen toteaa, että ”Leimaamisen seksuaalirikolliseksi on paha juttu. Tutkimusta ei ole tehty, eikä syytteitä nostettu. Asianomistaja puuttuu. On vain Nykäsen sana”. Toimittaja Harri Nykänen kiistää väittäneensä ketään seksuaalirikolliseksi. Hän katsoo Ruokasen kolumnin sisältävän lukuisia muitakin virheitä, puolitotuuksia ja olettamuksia, jotka ovat häntä ja hänen ammattitaitoaan loukkaavia. Nykäsen kantelun mukaan Ruokanen uskoi Matti Ahteen levittämään kostoteoriaan tekemättä mitään tarkistuksia tai kysymättä Nykäsen mielipidettä. Lisäksi Ruokanen väittää totuudenvastaisesti, että Nykäsen työpaikka-ahdistelusta Helsingin Sanomille tekemä uutinen olisi ollut dramatisoitu, ei kokonaan tosi. Ruokasen kirjoituksen mukaan uutinen oli Nykäsen laatima, jotta saa sanoilleen uskottavuutta. Osuuden, johon Ruokanen viittaa, teki kuitenkin toinen Helsingin Sanomien toimittaja. Kirjoituksessaan Ruokanen väittää, että näyttö ei riittänyt. Ahteen tapauksen myöhemmät vaiheet ovat kuitenkin osoittaneet, että näyttö oli riittävä. Jos Ruokanen olisi soittanut kantelijalle, opetusministeriöön tai Veikkauksen hallituksen puheenjohtajalle, hän olisi kuullut että asianomistajat ovat todellisuutta. Lisäksi kaksi ahdistelun uhriksi joutunutta naista kävi henkilökohtaisesti kertomassa ahdistelusta HS:n uutispäätoimittajalle ja toimituspäällikölle. Lehden johdon tiedossa oli myös puolisen tusinaa muuta ahdistelun uhria ja useita ulkopuolisia ja myös talon sisäisiä lähteitä. LEHDEN VASTAUS Suomen Kuvalehden päätoimittajan Tapani Ruokanen kertoo vastauksessaan toimittaja Harri Nykäsen ilmoittaneen kostonhaluaan Matti Ahdetta kohtaan kioskikauppa-jutun aiheuttamien oikaisujen jälkeen useille henkilöille. Se on ollut yleinen puheenaihe. Ruokasen mukaan Nykänen käänsi myös Helsingin Sanomissa olleessa ahdistelujutussa esitetyt asiat henkilökohtaiseksi kostoksi nimeämällä Matti Ahteen tarinan roistoksi televisio-ohjelmassa, vastoin omien esimiestensä tarkkaan harkittua kantaa. Helsingin Sanomat itse tuomitsi menettelyn. ”Ruokanen” -pakinaansa kirjoittaessaan Ruokasella ei ollut tiedossa, että jutun toinen tekijä olisi perunut puheitaan. Niin ei ollut tapahtunut. Julkisuudessa esiintyminen merkitsee Ruokasen mukaan asettautumista alttiiksi arvostelulle, kärkevällekin – tämän Ruokanen hyväksyy omalla kohdallaan, myös Nykäsen tulisi se hyväksyä. Ruokanen kertoo Nykäsen soittaneen hänelle Ahteen erottamisen jälkeen ja vaatineen silloin Ruokasta muuttamaan mielipidettään. Tähän Ruokanen ei suostunut, mutta kehotti lähettämään vastineen. Vastinetta ei tullut. Ruokanen pitää outona, ettei normaali vastineoikeus ja lehtidebatti kelpaa toimittajalle, joka omissa kirjoituksissaan roimii surutta kohteitaan fooruminaan maan mahtavin lehti. Päätoimittaja Ruokanen pitää pakinaansa asiallisena keskustelupuheenvuorona, jossa tuotiin esiin yksi mahdollinen näkökulma seksuaalista ahdistelua koskevaan jupakkaan siinä vaiheessa, jolloin Pirkko K. Koskisen selvitys oli vielä tekemättä. Pakinassaan päätoimittaja käytti ”Ruokanen” -palstalle vakiintunutta kärjekästä tyyliä. Tämän lajin kirjoitustapa kuuluu tuon lajin palstoille. RATKAISU Kenestäkään ei saa esittää perättömiä, maineeseen tai kunniaan kohdistuvia väitteitä. Arvostelun pitää perustua varmennettuihin tietoihin ja kritiikin vähimmäisvaatimus on, että tiedot, joihin arvostelu perustuu, pitävät paikkansa. Myös tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Lisäksi yleisön on voitava erottaa tosiasiat ja niiden taustoittaminen mielipide- ja sepitteellisestä aineistosta. Tämä periaate ei kuitenkaan rajoita journalistisen tyylilajin ja muodon valintaa. Päätoimittaja Ruokasen kolumnissa esitettiin useita väitteitä, jotka kohdistuivat suoraan kantelijan ammattikunniaan. Kolumnin mukaa toimittaja Nykänen olisi kostanut Matti Ahteelle siitä, että tämä vaati viime vuosikymmenen puolivälissä Helsingin Sanomia oikaisemaan kantelijan tekemän Veikkaus Oy:n kioskikauppoja koskeneen jutun perättömyydet. Väitteen perusta, siis Veikkauksen kioskikauppoja koskeneen lehtijutun oikaisu, piti paikkansa. Lisäksi viiden vuoden takaisen asian esille tuominen oli asian taustoittamisen kannalta perusteltua. Kolumnissa oli muitakin, vähintään kiistanalaisia kohtia kuten näytön riittämättömyys, seksuaalirikolliseksi väittäminen ja asianomistajien puuttuminen. Toisaalta näyttökysymystä koskenut kannanotto perustui Helsingin Sanomien itsensä julkaisemaan kertomukseen tapahtumien kulusta. Kolumnissa ei myöskään suoraan väitetty nimenomaan Nykäsen väittäneen ketään seksuaalirikolliseksi, vaan päätoimittaja esitti väitteensä mielipiteenään yleisellä tasolla. Sen sijaan asianomistajien puuttumista koskenut väite oli virheellinen. Virheellä ei ollut kuitenkaan kolumnin kokonaisuuden kannalta ratkaisevaa merkitystä. Neuvoston mielestä päätoimittaja Ruokanen esitti tarkistamattomat väitteensä liian ehdottomassa muodossa ottaen huomioon ennen kaikkea se, että hän ei ollut ollut yhteydessä toimittaja Nykäseen kysyäkseen hänen kantaansa asiaan. Toisaalta kolumnissa oli kyse Ruokasen mielipiteestä, jolla hän osallistui ajankohtaisesta aiheesta käytyyn ammatilliseen keskusteluun sen hetkisten tietojen valossa. Jo kirjoituksen alusta, jossa viitattiin dekkarihahmo Raidiin, ilmeni selvästi, että sen tarkoituksenakaan ei ollut olla puhdasta faktaa. Lisäksi kritiikki kohdistui toimittaja Nykäsen työhön journalistina, jota on voitava arvioi-da myös julkisesti. Neuvoston mielestä vastineoikeuden käyttäminen olisi ollut luontevin ja tarkoituksenmukaisin tapa vastata esitettyyn kritiikkiin. Toimittaja Nykänen ei kuitenkaan halunnut käyttää hänelle tarjottua vastineoikeutta. Näillä perusteilla neuvosto päätti olla ryhtymättä asiassa enempiin toimiin.
Menu