5535/SL/14

Vapauttava

Lehti kertoi suureen rakennushankkeeseen liittyvistä epäkohdista jutussa, jossa kuultiin myös kantelijaa. Tämä olisi halunnut selvittää omia näkemyksiään vielä jutun jälkeen, mutta lehti torjui kantelijan kirjoituksen liian pitkänä.

Kantelu 27.6.2014

Kantelu kohdistuu Etelä-Saimaassa 29.3.2014 julkaistuihin juttuihin “Miriensis myllerryksessä”, “Rauhan veropetosepäily syyttäjälle” ja “Miriensis-yhtiöllä värikkäitä liikekumppaneita”.  Kantelun mukaan juttukokonaisuudessa oli useita asiavirheitä, ja se antoi yhtiöstä harhaanjohtavia mielikuvia. Yhtiö pyysi virheiden oikaisua epähuomiossa vastineeksi otsikoimallaan oikaisupyynnöllä.

Kantelun mukaan Etelä-Saimaa kieltäytyi julkaisemasta oikaisukirjoitusta vedoten siihen, että kirjoitus oli erittäin pitkä. Kantelijan käsityksen mukaan kirjoitus olisi ollut painoteknillisesti julkaistavissa sananvapauslaissa tarkoitetuin tavoin artikkelikokonaisuutta vastaavassa laajuudessa ja samankaltaisella tavalla.

Kantelija kiinnittää huomiota sanavalintoihin, otsikointiin, tietojen tarkistamiseen, lähdekritiikkiin, samanaikaiseen kuulemiseen ja lukuisiin juttukokonaisuudessa olleisiin yksityiskohtiin, joissa on virheitä. Näitä ovat muun muassa rakennusvirheet, kantelijayhtiön vastuut, kantelijayhtiön lähipiiri ja kumppanit sekä siihen liitetyt epäilyt ja esitutkinta sekä yritysjärjestelyt.

Etelä-Saimaan vastaus 5.9.2014

Päätoimittaja Pekka Lakka kirjoittaa vastauksessaan kantelijan väittävän, että Etelä-Saimaan toimitus kieltäytyi julkaisemasta oikaisukirjoitusta. Väite ei pidä paikkansa. Etelä-Saimaan artikkelipäätoimittaja kävi Miriensiksen toimitusjohtajan kanssa useita keskusteluja asiasta. Artikkelitoimittaja sanoi, että Etelä-Saimaa voi julkaista Miriensiksen kannan lehden mielipidesivulla, kunhan Miriensis toimittaa lehdelle mielipidekirjoituksen mittakriteerien mukaisen tekstin. Tätä Mieriensis ei päätoimittaja Lakan mukaan koskaan tehnyt.

Tiedotusvälineen tehtävänä on päätoimittaja Lakan mukaan itse oikaista sellaiset asiavirheet, jotka se on julkaissut ja jotka voidaan kiistattomasti todentaa asiavirheiksi. Tästä jutusta ei sellaisia asiavirhettä löytynyt. Siksi toimitus ei Lakan mukaan itse tehnyt oikaisua.

Miriensis väittää, että jutun tiedot rakennusvirheistä ovat virheellisiä. Marina Villages -huoneiston rakennusvirheistä on julkaistu uutinen Etelä-Saimaassa toukokuussa 2012. Jutusta ei ole esitetty oikaisupyyntöä. Jutun pääasiallinen lähde on päätoimittajan mukaan laaja rakennustarkastusraportti, jossa virheet on mainittu. Etelä-Saimaan toimituksella on kyseinen raportti, joka todentaa rakennusvirheet.

Kantelussa väitetään, että käsitettä lähipiiri on jutussa käytetty virheellisesti. Jutussa mainittu, lomaosakehuijauksesta tuomittu mies teki töitä Rauhan alueella sekä jutussa mainitulle Nortumille (Miriensiksen suurin omistaja) että Saimaa Gardensille eli Miriensikselle. Kyseinen työntekijä esiintyi Lakan vastauksen mukaan Saimaan Gardensin markkinointimateriaaleissa sekä julkisuudessa Miriensiksen työntekijänä (mm. Etelä-Saimaa 10.9.2010).

Jutun tiedot veropetosepäilyyn liittyvän tutkinnan jatkumisesta Etelä-Saimaa on päätoimittajan mukaan saanut tutkinnanjohtajalta. Juttua varten haastateltu Miriensiksen toimitusjohtaja ei haastattelussa kyennyt millään tavalla todistamaan omaa näkemystään siitä, ettei tutkinta etenisi. Etelä-Saimaan lähde tässä on siis virkavastuullaan tietoja antanut tutkinnanjohtaja. Jutussa myös selvästi todetaan, että veropetosepäily kohdistuu Miriensiksen entiseen projektipäällikköön. Lisäksi jutussa todetaan, ettei tutkinta kohdistu Miriensikseen. Siksi Miriensiksen silloinen toimitusjohtaja ei Lakan vastauksen mukaan ollut relevantti lähde.

Kantelussa väitetään, että jutun tieto Miriensiksen värikkäistä kumppaneista ei pidä paikkansa. Jutussa kerrotaan, että Nortum myytiin Tallinnassa asuvalle lakimiesyrittäjälle. Kyseinen lakimiesyrittäjä otti päätoimittajan vastauksen mukaan jutun ilmestymisen jälkeen yhteyttä jutun tehneeseen toimittajaan. Viestissä hän kertoi vastaavansa Miriensiksen viestinnästä huhtikuun alusta 2014 lähtien. Kumppanuus on Lakan mielestä oikea sana kuvaamaan suhdetta Miriensiksen ja tallinnalaisen lakimiehen välillä.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. – –

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.

Julkisen sanan neuvostolla on kantelukirjelmän (noin 8 000 merkkiä) ja päätoimittajan vastauksen (noin 4 000 merkkiä) lisäksi ollut käytössään jutut tehneen toimittajan tekemä yksityiskohtainen raportti (noin 22 000 merkkiä) juttujen taustoista ja siinä käsitellyistä yhtiöistä sekä henkilöistä.

Etelä-Saimaa uutisoi huomattavaan alueelliseen rakennushankkeeseen liittyvistä epäkohdista. Myös kantelijayhtiön toimitusjohtajaa kuultiin jutussa. Kantelija lähetti toimitukselle vastineeksi nimetyn oikaisupyynnön, joka oli runsaasti yli 15 000 merkin mittainen. Lehden juttukokonaisuudessa oli noin 5 000 merkkiä.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Etelä-Saimaa on seurannut yhtiön hankkeita tiiviisti ja osin myös kriittisesti. Kuuden vuoden aikana lehti on julkaissut lähes kaksikymmentä juttua hankkeesta, jossa myös Lappeenrannan kaupunki on kiinteästi mukana. Neuvoston mielestä median ja varsinkin alueen valtalehden kuuluu näin tehdä muun muassa siksi, että veronmaksajilla eli median seuraajilla on asiassa omat etunsa valvottavina.

Juttukokonaisuus perustuu neuvoston saaman käsityksen mukaan huolelliseen taustatyöhön ja paikalla tehtyihin havaintoihin sekä haastatteluihin. Yksittäisiä sanavalintoja niin otsikoissa kuin tekstissäkin ei voi pitää olennaisina asiavirheinä, joista olisi syntynyt oikaisuvelvollisuus.

JSN pitää uskottavana, että lehti on tarjonnut kantelijalle mahdollisuutta selostaa omaa näkemystään, koska oikeutta omaan kannanottoon eli vastineeseen ei syntynyt. Mielipidekirjoitus olisi antanut kantelijalle mahdollisuuden korjata epätarkkuudet, joita hänen mielestään jutussa oli. Kantelijan tarjoama teksti oli kuitenkin monin verroin pitempi kuin alkuperäinen juttu. Kantelija ei suostunut lyhentämään tekstiä annettuun mittaan, minkä vuoksi neuvosto pitää ymmärrettävänä, että lehti ei sitä julkaissut.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Etelä-Saimaa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
 

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Lauri Karppi, Riikka Kaihovaara, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Seppo Määttänen ja Heikki Vento.